maanantai 14. lokakuuta 2013

Paahdettu, kevyesti viskinen Rocoto-omenahillo

Rocotoa pukkaa tällä hetkellä "kilotolkulla" ja olen useasti kuullut puhuttavan Rocoto-omenahillosta. Paras aika tehdä sitä on nyt sadonkorjuun aikaan. Luin netistä erilaisia omenahilloreseptejä ja huomasin uunissa paahdetun omenahillon olevan se tämän hetken juttu. Uunissa pitäisi hillon hiukan "karamellisoitua" ja maun muuttuvan toffeemaiseksi.

Kuvasta poiketen käytin Rocotoina ainoastaan Rocoto Red Peruviania


AINEKSET:
- omenalohkoja n. 1kg
- Rocotoa n. 100g (4 kpl)
- mandariinisäilykettä n. 0,5 kg
- hillosokeria n. 0,5 kg
- tujaus viskiä
- tuoreita yrttejä (minttu ja ananasmelissa)


Chili-viski-mandariiniseos porisemassa
Aloitin hommat paloittelemalla omenat ja perkaamalla chilit. Rocotoissa on isot ja kovat siemenet, mitkä pitää saada pois. Omenoihin jätin kuoret ja poistin vain siemenkodat.

Minulla sattui olemaan kaksi purkkia mandariinilohkoja omassa liemessä, mitkä olisivat menneet juuri kohta vanhaksi, niin otin nuo käyttöön. Chilejä keittelin tuossa madariini-viskiliemessä muutaman minuutin, jotta maku leviää. Kunhan olivat hiukan aikaa porisseet, soseutin setin suht sileäksi sauvasekoittimella.


Tämän jälkeen kattilaan pääsi omenalohkot, jotka punnitsin n. kilon panoisiksi sekä tuoreita yrttejä takapihalta. Tätä kasaa keittelin melkein puolisen tuntia, jonka jälkeen omenat tuntuivat olevan kivaa mössöä. Tässä vaiheessa uuni päälle ja vähän reipas 200 astetta lämpöä. Hiukan lisäsin vettä kattilaan ja vedin koko hoidon vielä sauvasekoittimella sileäksi. Sitten vain hillosokerit kattilaan ja koko ajan samalla sekoittaen odotin, että uuni lämpenee. No aluksi en tajunnut sekoittaa ja kattila pörähti ja heitti hillomössöt seinään ja käsille. Sattui kovasti ja piti siivota, joten suosittelen koko ajan kevyesti sekoittamaan.

Kun uuni oli lämmennyt tavoitelämpötilaan, no heitin kyllä pikkasen aikaisemmin, kattila ilman kantta sisälle. Tunti ja ehkä reilu vartti tuo paahtui uunissa. Välillä kävin vähän sekoittamassa hilloa ja huuhtomassa palanutta kättä kylmän veden alla. Nestettä ei tarvinnut lisätä enää tässä vaiheessa, mutta kannattaa katsoa tilanteen mukaan.

Paahtunut hillo sitten desinfioituihin purkkeihin lämpöisenä, kannet kiinni ja odottamaan jäähtymistä. Maistelin kattilan pohjalta jämiä ja kyllä, kovaa shittiä! Tulisuutta eikä viskin makua tullut liikaa, mitä ehkä eniten pelkäsin. Tuotteessa maistuu selkeästi chili (lisäsin itseasiassa reseptin ulkopuolelta yhden habaneron), on lempeä tulisuus, mutta ei maistu tuliselta. Häh? Todella hyvänmakuista, mandariini on mausteena, ei päässyt sekään peittämään hienoa omenanmakua, minkä pääroolissa piti ollakin.

Tätä tuli kolme kappaletta noita Honkkarista ostettuja, muistaakseni 4,5 dl patenttikorkkipurkkeja ja yksi pienempi peltikannellinen. Varmaan tulee syötyä tämän vuoden puolella, on sen verta maukasta.

Skottiviskin tilalla piti käyttää bourbonia, mutta pulloa ei löytynyt mistään. Ja tosiaan savustetut Rocotot toisivat kivasti pientä savuaromia mukaan. Mutta hyvää näinkin.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti